Viini- ja ruokalistan verkkolehti

Kaikki ruokaan ja juomaan liittyvät kirjoitukset ovat tervetulleita. Niitä voi kirjoittaa olematta listan jäsen. Tarkemmat ohjeet ja täydellinen sisällysluettelo löytyvät osoitteesta http://personal.inet.fi/koti/ralf.nyman/blogger/tervetuloa.htm Toimituksen osoite: toimitus@luukku.com

2.4.05

Tuleeko Jallusta oksennus?

.
Vikkelän tyttärentyttäreni ollessa yksivuotias hän kesämökillämme onnistui saamaan käsiinsä pikarin, jonka pohjalla oli tippa Jaloviinaa. Kumottuaan sen suuhunsa, hän sylki innokkaasti. Tähän kolmevuotias isosisko tuumasi pohdiskelevasti,
– Kun lapsi juo shalovääniä, tulee oksennus.

Kun ystäväpiirissä tuli puhe Jaloviinasta, kommentit jakautuivat laidasta laitaan.
– Älä vaan kerro kenellekään, mutta kun en oikein konjakkiin ole tottunut, niin juon kyllä mielummin Jaloviinaa, lausahti viinimestariystäväni.
– Puliukkojen juomaa! En suostuisi suuhun panemaan tuollaista votkalla lantrattua konjakkia, sanoi vanha luokkatoverini (ymmärtämättä Jallun syvintä olemusta).

Jallu, Jalmari, Jalkkari, Shalovään (un étoile). Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Viime vuosina nimenomaan yhden tähden Jaloviina on tullut kulttijuomaksi ainakin opiskelijoiden, monen taiteilijan sekä saariston kesämökkiläisen ja purjehtijan keskuudessa. On myös perustettu hienostuneelta haiskahtava Akateeminen jaloviinaseura Jallu.

Jaloviina tuli myyntiin kieltolain päätyttyä eli 5-4-3-2-1-0 (5.4.1932 klo 10). Se on n.s. leikattua konjakkia, eli viljaviinan ja konjakin sekoitusta. Sodan jälkeen oli myynnissä nollan tähden Jallua, ”Vääpeliä” jossa konjakin määrä oli hyvin vähäinen, antaen kuitenkin juomalle väriä. Kahden tähden Jallua valmistettiin ennen sotaa. Nykyään on myynnissä kolmen tähden Jallua, jonka konjakkipitoisuus on kolme neljännestä ja legendaarinen yhden tähden Jallua, jossa on konjakkia yksi kolmannes. Neljän tähden Jallua ei ole koskaan valmistettu.


Jaloviinamarssi
Tehnyt: Kaarlo Väisänen

Jaloviinamme on viina jalo, verraton,
ei konjakista korviketta saada.
Yksi tähti on seuranamme aamunkoittohon,
siis jaloviinaa lasiini sä kaada.
Vuosikymmenien historia päihdyttää,
ja jälleen aika joutuisasti luistaa.
:,: Nyt Jallun kunniaksi laulellen
taas maljoja voimme me nostaa. :,:

8 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Nollan tai yhden tähden Jallusta en ole saanut kokemuksia kuin sivusta. Tai nollasta en siis lainkaan, sivustakaan. Yhtä tähteä nautti aikanaan naapurin taksisuhari vapaa-aikanaan 50-luvulla, mutta lähti liian aikaisin ajoon ja kortti meni. Ja sitten perhekin vähän ennen kuin kuolema korjasi.

Silloin siis tuli tuo dokujuomavisio Jallusta.

Muutaman mustavalkoisen, teini-iässä nähdyn, taunopalofilmin jälkeen juoma jo mielessä aateloitui.

Aika pitkään on pitänyt viinejä taaplata, että on osannut, rattoisan illan rattoisammaksi ja puhuvammaksi muuttuessa, ottaa isännän tarjoaman Jallun vastaan naaatiskellen. Nauttien siitä mystisestä lauseesta: "Otataankos jalluryyppy?" - On siinä monikerroksinen rakenne. Varsinkin jos pääsee runoilijan kanssa Jallua juomaan.
-Hannu

keskiviikkona, huhtikuuta 06, 2005  
Anonymous Anonyymi said...

Ai niin, siitä taksisuharista vielä: Sillä oli musta piikkinokkaletukka (siis amerikanrauta, Chevrolet), ei se Volga, joka olisi riittänyt suhaamiseen. - Siksi kait Jallukin, koskisen korvatippojen sijaan;-) silloin 50-luvulla.
-Hannu

keskiviikkona, huhtikuuta 06, 2005  
Anonymous Anonyymi said...

Olen tullut siihen päätelmään kuin joissain parhaimmissakin näyttämöllepanoissa: monologi on oiva esitystapa.

Aiemmin mainitsemani taksisuharin veli asui alivuokralaisena suharin omakotitalossa Hertsikassa. Veljellä oli n. -10 silmälasit, sellaiset 2 cm pullonpohjat sangoissa nokalla, eikä kovinkaan hyvä ammatti. Dokasi enemmänkin "pöytistä". - Suharin veli oli myös mukava mies, vaikka vähän etäinen ihminen, joka silloin tällöin laskeutui yläkerrasta jurottamaan keittiöön.

Molemmat veljet olivat ihan OK. Paitsi nyt näiltä tavoiltaan.

Se minkä heiltä opin, on "plörö". Jos suhari oli asialla, niin se oli Jallua rakkaan vaimon kahvikuppiin kaadettuna - jos veli oli asialla, niin sitten sitä "pöytistä" eli "tikkuviinaa". (Niistä ei annettu minulle, mutta näin toki mitä tehtiin.)

Siispä nyt, tähän nykyaikaan. Se gloria, joka liityy "Jalluun" (oli tähdet mitkä tahansa nyt), taitaa liittyä siihen, että Tuomari Nurmiota kuunnellaan väärin ja hopeanhohto Jallusta liittyy kaurismäkeläisen väärinymmärrykseen. Ja koko homma on taas uusi brändi.

Muuten olen sitä mieltä, että "Jallu" on ihan oiva myöhäisillan seurustelujuoma.
-Hannu

torstaina, huhtikuuta 07, 2005  
Blogger Ralf Nyman said...

Jatkapa Hannu monologiasi ja kerro, mitä tarkoitat "kaurismäkeläisellä väärinymmärryksellä" ja nimenomaan sanonnan jalluisella ulottuvuudella.

-Ralf

torstaina, huhtikuuta 07, 2005  
Anonymous Anonyymi said...

Joskus noitten mielikuvasanojen käyttö valaisee asiaa, usein voipi käydä päinkinvastoin. Ja varsinkin, jos koko sana luetaan väärin.

Kaurismäkeläisestä väärinymmärryksestä ei siis ollut kyse, joten selkeyden vuoksi olisi ollut parempi kirjoittaa kaurismäkisen maailman ymmärtämisestä väärin.

Jos nyt enää ollenkaan ymmärän, mitä tarkoitin, niin se taitaisi liittyä siihen, että Aki. K:n töissä on se jotenkin aito lämpö tuota "underdogien" maailmaa kohtaan. Ja Jallu voisi edustaa eräänlaista "underdog konjamiinia". Kulttijuomana muissa piireissä Jallusta siis tuli mielikuvakielessäni mieleen eräänlainen falskius. - Tätäköhän mahdoin tarkoittaa? Ehkäpä, mutta vaikea sanoa enää missä Jallu luuraa.
-Hannu

torstaina, huhtikuuta 07, 2005  
Anonymous Anonyymi said...

Monologi lienee kirjoittajan tapa tapailla kirjoittamistaan (ajatteluaan ?) - ja netissä, kun kaikki on ikäänkuin kesken ja hujanhajan, sitä voi harrastaa vaikka blogissa.

Maan mainioimman kaupallisen radioaseman, Radio Helsingin (netissäkin kuulee vaikka missä osoitteessa www.radiohelsinki.fi ja Hesan ympärillä on 95,2 MHz putkiradiossa), yksi itselleni "favoriittisimpiä" välitunnaripuheita on: "Radio Helsinki - fjongaa ilman vilunkia" - ja sillä äänensävyllä, jonka jokainen noin 1950-1955 tai aiemmin syntynyt saa suoraan sisäänsä.

Mitä siis tästä? Pidän Jallusta ilman vilunkiako?
-Hannu

torstaina, huhtikuuta 07, 2005  
Anonymous Anonyymi said...

Muuten olen sitä mieltä, että "Jallu" on ihan oiva myöhäisillan seurustelujuoma.
-Hannu

perjantaina, huhtikuuta 08, 2005  
Anonymous Anonyymi said...

On se vaan sillälailla hauskaa, tai kummallista, ihan miten vaan, että koko tämän blogin sisältöihin ei varsinaisesti kukaan kommentoi mitään. Pink Floydia lainaten: Is there anybody out there? - Tai elokuvaan joku siis kommentoi. - Tai siis Ralf kommentoi ja sitten kommentoi kommenttiin privaatisti, muttei julkaise. "Be a host, if you have a blogsite!" sanois bloggari.

Muuten olen sitä mieltä, että "Jallu" on ihan oiva myöhäisillan seurustelujuoma.
-Hannu

maanantaina, huhtikuuta 11, 2005  

Lähetä kommentti

<< Home